Niilo Ikola - tyrvääläinen kielimies

Niilo Ikola, ent Selin, maakauppiaan poika Tyrvään Storminkylän suuri poika on sukumme suuria nimiä. Tosin hänen poikansa prof. Osmo Ikola on usein korostanut, että torpparin lapsia me olemme kaikki.


				

Kulttuurisihteeri Ilpo Tiitinen ylistää Niilo Ikolaa

Niilo Ikola

"Vain muutaman sadan metrin päässä toisistaan ovat sijainneet kielemme viljelyssä ja tutkimuksessa suuresti ansioituneiden tyrvääläisten Antti Lizeliuksen, Antero Vareliuksen ja Heikki Ojansuun lapsuudenkodit. Lizeliuksen Vehmaan yksinäistilalla, Vareliuksen ja Ojansuun Varilassa. Jos avarramme tätä pientä piiriä hiukan niin siihen liittyvät Lantulan kylästä 1700-luvun ehkä tuotteliain virsirunoilija Tuomas Ragvaldinpoika ja runsaan kilometrin päästä Marttilan kylästä Niilo Ikola, Ala-Satakunnan murteen perusteellinen kuvaaja ja vanhan kirjallisuutemme oivallinen tuntija ja tutkija".

Näin kirjoitti vuonna 1963 silloinen Helsingin yliopiston suomen kielen professori Pertti Virtaranta, kun Turun kauppakorkeakoulun entinen kansleri Niilo Ikola täytti 80 vuotta. Tuon kirjoitelman liitteenä oli luettelo Niilo Ikolan vuosien 1911-1963 kirjallisesta tuotannosta.
Niilo Ikola (1883-1971) oli tyrvääläissyntyinen. Syyskuun 25. päivänä 1983 Tyrvään uuden kirkon viereisen talon, Kirkkokatu 1:n, seinään kiinnitettiin muistolaatta, jossa kerrotaan Niilo Ikolan syntyneen tuolla paikalla sijainneessa talossa.

Alkukouluja käymätön, maakauppias Johan Selinin poika Niilo Ikola pääsi Porin lyseon primuksen Heikki Ojansuun yksityisopettamana Porin lyseoon, josta hän 1902 tuli ylioppilaaksi. Alkuun kaavaillut teologiset opinnot saivat väistyä humanististen opintojen tieltä.

Kandidaatin tutkinnon pääaineena Ikolalla oli kreikan kieli. Suomen kielen opintoihin hän tarttui vasta valmiina maisterina ja ryhtyi jälleen Heikki Ojansuun opastamana laatimaan väitöskirjaa Ala-Satakunnan murteista. Väitöskirja Ala-Satakunnan murteen äännehistoria tarkastettiin Turun Suomalaisen Yliopiston Humanistisen tiedekunnan suostumuksella 2. päivänä huhtikuuta 1925. Virallisena vastaväittäjänä toimi Martti Rapola, joka oli suomen ja sen sukukielten professorina Heikki Ojansuun kuoleman jälkeen. Teoksen toinen osa tuli painosta 1931.

Näinä vuosina Ikola pätevöityi ja tuli Martti Rapolan seuraajaksi Turun yliopiston suomen ja sen sukukielten professorina. Hän kuitenkin jätti yliopistovirkansa ja palasi kokopäivätoimisesti Turun kauppaopiston johtoon, joka laajenikin kauppakorkeakouluksi, jonka ensimmäisenä suomen kielen ja tyyliopin professorina Ikola toimi ja oli lopulta vuosina 1956-1961 Turn kauppakorkeakoulun kanslerina.

Etevä kielentutkija oli myös verraton bibliofiili ja bibliognosti Ikolalla oli laaja vanhan fennican kokoelma, ja kirjatuntemustaan hän esitteli monissa vanhan kirjallisuuden tutkimuksissaan.Vuoden 1925 Virittäjässä Ikola julkaisi tutkielman "Lisiä suomalaisten varhaispainosten historiaan", jonka tärkeimpiä löytöjä oli tutkimusta pitkään askarruttanut ainutkertainen painate "Yxi Kijtossana ja Rucous wden vuoden päivänä". Tuoreita puheenvuoroja tästä vihkosesta ovat käyttäneet professori Martti Parvio julkaistessaan siitä näköispainatteen ja Niilo Ikolan poika, professori Osmo Ikola tutkielmassaan "Yx Kijtossana ja Rucous". Arvoituksellinen vanha painotuote ja sen pitkä tutkimushistoria.

Nyt meillä on tilaisuus tarkistaa tutkimuksen viimeinen sana, kun "Suomen kansallisbibliografia 1488-1700" julkistetaan Vanhan kirjallisuuden päivillä Vammalassa Ikolan erityisaluetta vanhan kirjallisuuden tutkijana olivat vanhat suomalaiset raamatunkäännökset. Ikolan tämän alan pääteos oli "Ensimmäisen suomalaisen raamatun historiaa" vuodelta 1927. Sen ylipainoksen nimilehti on tässä kuvattuna. Ja kun ensimmäinen suomenkielinen kokoraamattu ensimmäisen kerran 1942 julkaistiin näköispainoksena, kirjoitti siihen Ikola jälkisanat. Samana Raamatun juhlavuonna Ikola julkaisi erityistutkielmat niin vuoden 1642 kuin vuoden 1686 suomalaisista raamatunpainoksista. Vielä vuonna 1960 hän kirjoitti kokonaisesityksen suomalaisen raamatun käännöksista Edwin Linkomiehen toimittamaan "Omaan maahan".

Vanhan kirjallisuuden tutkimuksen alueelle kuuluvat myös Ikolan tutkielmat Mikael Agricolasta ja myös Antero Vareliuksesta ja Volter Kilven kielestä.
Volter Kilven oivallinen tutkimus "Suomenkielisen kirjallisuuden varhaispainokset vuoteen 1642" ilmestyi Turussa vuonna 1924. Arvattavasti Niilo Ikolan vanhan kirjallisuuden harrastus versoo samalta pohjalta kuin muukin innostunut vanhan kirjallisuuden tutkimus ja kuvailu Turun yliopistossa ja sen vaiheilla.

Joskus 1960-luvulla vanha Martti Rapola omisti yhden Agricola-kirjoitelmansa eripainoksen:"Vanhan fennican tuttavalle Niilo Ikolalle kiitollinen tervehdys Martti Rapolalta". Niilo Ikolan ansiot vanhan kirjallisuutemme tutkijana ja tuntijana ovat pysyvät.



Näin kirjoitti Tyrvään Sanomissa Vammalan Vanhan Kirjallisuuden päivien johtaja, kulttuurisihteeri Ilpo Tiitinen. Tekstiä mukaili Urpo Vuorenoja.
Niilo_Ikola_k_lehtileike.jpg

Näin kirjoitti Turun Sanomat Turun ja Tyrvään suuresta miehestä.